lauantai, 11. helmikuu 2012

Vauva-arkea

Sellaista täällä on viime ajat eletty. Poika nukkuu öitä melko hyvin, mikä on tietenkin ihan kiva, mut päivisin sitten tuppaa olemaan sellainen syliapina ettei ole tottakaan. Onhan se ihanaa olla tarvittu ja haluttu, mutta kun arki ei meinaa pyöriä kun yksikätisenä yrittää täyttää tiskikonetta. Mutta onneksi pieni kitinä omassa petissään ei ole ketään tappanut. Lattialle ei mneillä viitsi laittaa köllimään kun on niin kylmät lattiat ja pojalla vähän köhää. Ja sitten on tuo yli-innokas koira siellä lattiatasossa. Noh, kevään tullen mönkiäinen voi mönkiä enempi. Onneksi nyt nukkuu kuitenkin vielä suuren osan päivää... Ei pidä ymmärtää väärin. Ihana, että saatiin lapsi, mutta onhan tässä opettelua kun huomaa päivän kuluneen vaihda vaippa-syötä-nukuta-vaihda vaippa-syötä- nukuta- jne-rumbassa. Ok, onhan niitä omiakin hetkiä, mut kun on niin pölkky ettei osaa hyödyntää niitä muuta kuin kotitöiden tekoon. Onneksi viikonloppuna voi vähän löysäillä (ja poika nukahti!), ja päivittää vaikka blogia hyvillä mielin.

Koirakin joutui saikulle, selkä kipiänä. Vaikka ei se tuon pöljän koiran menoa haittaa, paitsi sit kun haittaa. Eli menis entiseen malliin mut sit voi yllättäen mennä jalat alta kivusta. Nyt on sit vaan käyty pihalla pissillä ja tarpeilla nopeasti ja sit kotiin nukkumaan. Toivottavasti toipuisi ennalleen näillä keinoin, on reppana ihan sekaisin kipulääkkeestä. Sen verran pöllyssä että haukkuu mikron pling-äänellekin..

Paino on taas miulla hieman laskusuunnassa, 83.9 kg näytti vaaka tänä aamuna vaikka eilen herkuteltiin kebabilla ja limulla. Kahdeksankymmentä kiloa häämöttää! Siihen on ihan hyvä jäädä niin kauan kuin imettää, ja kesällä voi jo aloitella määrätietoisempaa treenaamista. Nyt pitää vielä vähän varoa sektiohaavaa, tai -arpea lähinnä, Vähän näyttää, että liikunnat jää hetkeksi tauolle melko tavalla kun tuo lenkkikaveri on saikulla ja itsellä on yskä. Ei tee mieli alkaa leikkiä, kunnon flunssa tästä vauva-arjeksi kutsutusta kaaoksesta enää puuttuisikin :D

Eilen jaksoin pitkästä aikaa katsoa leffan loppuun asti , jipii! Yleensä iltaisin on niin väsynyt, että nukahtaa viimeistään niin että missaa leffan loppuratkaisun. Eilen näin leffan lopunkin ja silti oltiin jo puoliltaöin nukkumassa. Poikakin nukkui kuuden tunnin unet, mutta kyllä sitten aamulla olikin nälkä. Herranen aika sitä kitinää kun tissiä ei tule tarpeeksi nopeasti :)))

Tänään ei varmaan tehdä muuta kun käydään appiukolla syömässä ja saunomassa, ollaan vaan ja hengaillaan :) Leppoisaa lauantaita!

keskiviikko, 1. helmikuu 2012

Poika tuli!

Tosin jo nelisen viikkoa sitten, loppiaisena. Sitten viimeisen blogikirjoituksen tässä on ollut kaikenlaista hösellystä. Naimisiin tuli mentyä ja häät onnistuivat yli odotusten. Mutta häiden jälkeen sitten alkoikin alamäki. Kävin jouluviikolla neuvolassa, ja siellä miulla todettiin korkeat verenpaineet ja pissa oli plussalla. Sain toisen kontrolliajan jouluaaton aatolle, ja sieltä sitten lähdettiinkin käymään äitiyspolilla. Sillä kertaa sain vain verenpainelääkkeet, ja käskyn levätä, mutta uudenvuoden vietinkin sitten sairaalassa. Uudenvuoden jälkeen olin pari päivää kotona, kunnes taas narahdin neuvolassa. Tällä kertaa sitten oireet olikin jo ihan jotain muuta: löytyi niin näköhäiriötä, valonarkuutta kun huimaustakin. Plus verenpaineet oli korkealla ja pissa kolmella plussalla. Pari päivää sitä katselivat ja sitten meni käynnistelyksi. Lopulta poika syntyi rv 38+0 hätäsektiolla. Himpun verran pienenä mutta pontevana. Nyt ollaan varmaan jo kolmekiloisia :) Kotiin päästiin tiistaina kun poika syntyi perjantaina. Ja täällä nyt ollaan opeteltu yhdessä elämistä perheenä. Aika hyvin on sujunut.

Yksi asia kyllä yllätti miut ihan totaalisesti. Kävin sairaalassa ennen kotiinlähtöä vielä suihkussa ja katselin itseäni varmaan ekaa kertaa synnytyksen jälkeen peilistä omissa vaatteissani. Empä olisi ikinä uskonut, että lapsen saatuaan voi olla laihtunut niin paljon, että omat vaatteet roikkuu päällä. Kotona kävin vaa´alla, ja paino oli pudonnut parisenkymmentä kiloa. Vaaka näytti raskauden viimeisellä viikolla 105 kiloa, ja nyt kotiutuessa paino oli pudonnut 84 kiloon. Hämmentävää. Mahaahan toki on ja ylimääräistä nahkaa, mutta muuten olen aika tyytyväinen tuon pikku termiitin kilojen syömiseen :D

Jos tässä kevään ja kesän aikana pääsisi vähän liikkeelle ja saisi vielä jokusen kilon ja useampia senttejä pois, niin tää tyty ois aika onnellinen olemuksestaan. Mut maltti on nyt valttia. Leikkaushaava alkaa olla aika kunnosa, mutta lopputarkastusta odottelen yhä. Katotan mitä siellä sanotaan liikkumisesta ja jumppaamisesta. Viimeistään syksyllä taas jumpille :) Onneksi koiran kanssa voi lenkkeillä jo nyt.

perjantai, 9. joulukuu 2011

34+0

Huh, tänne asti ollaan selvitty. Supistuksia on alkanut olemaan enenevissä määrin, mutta ei vielä niin että synnytys olisi käsillä. Harjoittelua vaan. Vauva möyrii ja möyrii, osaakohan se asettuakaan pää alaspäin, toivottavasti edes ennen h-hetkeä! Joulun jälkeen olisi synnytystapa-arvio, toivottavasti olisi kaveri jo silloin kiinnittynyt. Hassua, kun joka puolella lukee, ettei vauvalla ole enää niin paljoa tilaa melskata. Meitin mukero ainakin melskaa, potkut tuntuu milloin kyljessä, milloin virtsarakossa. Eläväinen kaveri <3

Oma olo muuttuu aina vaan tukalammaksi, vaikka maha ei ole vielä mitenkään valtaisan suuri. Kenkien laittaminen on kaikkein ahdistavinta, ja sukkien... Saa nähä saanko viimisellä kuukaudella enää edes sukkia jalkaan :D

Pika-briiffaus, nyt aamulenkille koiran kanssa, ja sitten sovittamaan ompelimoon hääpukua, mahtuneeko enää päälle. IIk!

tiistai, 29. marraskuu 2011

32+4

Taas olis neuvolassa käyty. Vauva menee hyvin kasvukäyrällä, mutta äippä oli nyt kerännyt painoa vähän liikaakin. Vaikka ei neuvolan täiti siitä mitään kommentoinut, kun näki et olen itsekin pahoillani. Kaiken kaikkiaan painoa oli neuvolan vaa´an mukaan tullut vajaat 8 kiloa lisää sitten raskauden alkamisen.

Toivotaan, että loppuraskaudesta painonnousu pysyisi maltillisena. Tosin neukkulan tätikin epäili että noin suuri painonnousu (yli kilo viikossa) sitten viime neuvolan on nestettä enimmäkseen. Verenpaineet oli kanssa vähän kohollansa. Mutta heti sen näemmä huomaa kun liikkuminen vähenee ja pystyy syömään enemmän kun närästys ja pahoinvointi ovat taas hetkellisesti hallinnassa. Tänäänkin on niin liukasta ettei uskalla edes ajatella lähtevänsä lenkille koiran kanssa.

Pitänee koettaa ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa taas väännellä itseä joogaamaan vaikka wiin kanssa. Eihän tästä muuten tule mitään! Jokseenkin tavoitteissaan on pysyttävä, ja tavoitteena oli, ettei hirveästi yli sadan kilon mentäisi. Laihduttaahan ei saa, mutta liikkumista suositellaan. Kunhan tää ikuisuuden kestävä flunssa asettuisi. Tuntuu että nää nykyiset flunssat vaan kiusaa koko talven..

Semmottisia tänään :)

keskiviikko, 23. marraskuu 2011

rv 31+4

Huh kun aika kuluukin nopsaan. Raskaus alkaa olla aika lopputaipaleella, tarkasteli sitä miten tahansa. Kuuden viikon kuluttua syntyessään muksu on täysiaikainen, mutta saattaahan tässä ensisynnyttäjällä vierähtää viikkoja vielä se 12 viikkoakin.

Maha on  nyt todellakin nopean kasvun tiellä. Pari viikkoa sitten kaveriporukalla saunottaessa tytöt totesivat ettei voisi mistään arvata miun olevan 7 kuukaudella raskaana. No, nyt se maha kyllä näkyy. Ja tuntuu. Närästys, huonosti nukutut yöt ja kamala kömpelyys ovat ilonani. Siltikin olen jo ajatellut haikeudella aikaa kun mahassa ei enää möyryäkään kukaan. Nyt miulla on seuralainen aina mukanani, ja vaatii aika vähäistä hoitoa: vähän ruokaa, taputtelua ja liikkeessä olemista. Masuasukki on tyytyväinen kun liikutaan, paikalle jämähtäessäni tunnen vaativat potkut ja tönäisyt: " Hei tönö, liikkeelle!".

Painoa on nyt alkanut kertyä, viime neuvolassa 4,5 kiloa raskauden alusta laskien, mutta epäilen että ensi viikon neuvolassa voi olla mennyt jo viiden-kuuden kilon raja rikki. Hiljaisena tavoitteenahan oli pysyä alle sadan kilon, mutta ei nyt sentään hinnalla millä hyvänsä. Ilmiselvää kun kuitenkin on, että vauva mahassa kasvaa ja minä pienenen. Kätevää!

Hengitysvaikeudet, helposti hengästyminen ja tappava kuorsaus ovat myös nyt loppuraskaudesta ilmenneitä vaivoja. Mies-reppana ei saa aamuyöstä nukuttua kun herää kuuntelemaan korinaani. Onneksi (tai ainakin miehen onneksi) mie olen taas alkanut kärsiä unettomista öistä. Lähinnä närästyksen takia, kun en tyhmä osaa pysyä kahvista erossa. Kahviaddikti :P

Tänään olisi pienimuotoiset pikkujoulut, pitää kohta taapertaa vaatekaapille etsimään housuja, joiden kanssa uskaltaa jotain syödäkin.... Pirtsakkaa tiistaita!