Koirakin joutui saikulle, selkä kipiänä. Vaikka ei se tuon pöljän koiran menoa haittaa, paitsi sit kun haittaa. Eli menis entiseen malliin mut sit voi yllättäen mennä jalat alta kivusta. Nyt on sit vaan käyty pihalla pissillä ja tarpeilla nopeasti ja sit kotiin nukkumaan. Toivottavasti toipuisi ennalleen näillä keinoin, on reppana ihan sekaisin kipulääkkeestä. Sen verran pöllyssä että haukkuu mikron pling-äänellekin..

Paino on taas miulla hieman laskusuunnassa, 83.9 kg näytti vaaka tänä aamuna vaikka eilen herkuteltiin kebabilla ja limulla. Kahdeksankymmentä kiloa häämöttää! Siihen on ihan hyvä jäädä niin kauan kuin imettää, ja kesällä voi jo aloitella määrätietoisempaa treenaamista. Nyt pitää vielä vähän varoa sektiohaavaa, tai -arpea lähinnä, Vähän näyttää, että liikunnat jää hetkeksi tauolle melko tavalla kun tuo lenkkikaveri on saikulla ja itsellä on yskä. Ei tee mieli alkaa leikkiä, kunnon flunssa tästä vauva-arjeksi kutsutusta kaaoksesta enää puuttuisikin :D

Eilen jaksoin pitkästä aikaa katsoa leffan loppuun asti , jipii! Yleensä iltaisin on niin väsynyt, että nukahtaa viimeistään niin että missaa leffan loppuratkaisun. Eilen näin leffan lopunkin ja silti oltiin jo puoliltaöin nukkumassa. Poikakin nukkui kuuden tunnin unet, mutta kyllä sitten aamulla olikin nälkä. Herranen aika sitä kitinää kun tissiä ei tule tarpeeksi nopeasti :)))

Tänään ei varmaan tehdä muuta kun käydään appiukolla syömässä ja saunomassa, ollaan vaan ja hengaillaan :) Leppoisaa lauantaita!

Yksi asia kyllä yllätti miut ihan totaalisesti. Kävin sairaalassa ennen kotiinlähtöä vielä suihkussa ja katselin itseäni varmaan ekaa kertaa synnytyksen jälkeen peilistä omissa vaatteissani. Empä olisi ikinä uskonut, että lapsen saatuaan voi olla laihtunut niin paljon, että omat vaatteet roikkuu päällä. Kotona kävin vaa´alla, ja paino oli pudonnut parisenkymmentä kiloa. Vaaka näytti raskauden viimeisellä viikolla 105 kiloa, ja nyt kotiutuessa paino oli pudonnut 84 kiloon. Hämmentävää. Mahaahan toki on ja ylimääräistä nahkaa, mutta muuten olen aika tyytyväinen tuon pikku termiitin kilojen syömiseen :D

Jos tässä kevään ja kesän aikana pääsisi vähän liikkeelle ja saisi vielä jokusen kilon ja useampia senttejä pois, niin tää tyty ois aika onnellinen olemuksestaan. Mut maltti on nyt valttia. Leikkaushaava alkaa olla aika kunnosa, mutta lopputarkastusta odottelen yhä. Katotan mitä siellä sanotaan liikkumisesta ja jumppaamisesta. Viimeistään syksyllä taas jumpille :) Onneksi koiran kanssa voi lenkkeillä jo nyt.

Oma olo muuttuu aina vaan tukalammaksi, vaikka maha ei ole vielä mitenkään valtaisan suuri. Kenkien laittaminen on kaikkein ahdistavinta, ja sukkien... Saa nähä saanko viimisellä kuukaudella enää edes sukkia jalkaan :D

Pika-briiffaus, nyt aamulenkille koiran kanssa, ja sitten sovittamaan ompelimoon hääpukua, mahtuneeko enää päälle. IIk!

Toivotaan, että loppuraskaudesta painonnousu pysyisi maltillisena. Tosin neukkulan tätikin epäili että noin suuri painonnousu (yli kilo viikossa) sitten viime neuvolan on nestettä enimmäkseen. Verenpaineet oli kanssa vähän kohollansa. Mutta heti sen näemmä huomaa kun liikkuminen vähenee ja pystyy syömään enemmän kun närästys ja pahoinvointi ovat taas hetkellisesti hallinnassa. Tänäänkin on niin liukasta ettei uskalla edes ajatella lähtevänsä lenkille koiran kanssa.

Pitänee koettaa ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa taas väännellä itseä joogaamaan vaikka wiin kanssa. Eihän tästä muuten tule mitään! Jokseenkin tavoitteissaan on pysyttävä, ja tavoitteena oli, ettei hirveästi yli sadan kilon mentäisi. Laihduttaahan ei saa, mutta liikkumista suositellaan. Kunhan tää ikuisuuden kestävä flunssa asettuisi. Tuntuu että nää nykyiset flunssat vaan kiusaa koko talven..

Semmottisia tänään :)

Maha on  nyt todellakin nopean kasvun tiellä. Pari viikkoa sitten kaveriporukalla saunottaessa tytöt totesivat ettei voisi mistään arvata miun olevan 7 kuukaudella raskaana. No, nyt se maha kyllä näkyy. Ja tuntuu. Närästys, huonosti nukutut yöt ja kamala kömpelyys ovat ilonani. Siltikin olen jo ajatellut haikeudella aikaa kun mahassa ei enää möyryäkään kukaan. Nyt miulla on seuralainen aina mukanani, ja vaatii aika vähäistä hoitoa: vähän ruokaa, taputtelua ja liikkeessä olemista. Masuasukki on tyytyväinen kun liikutaan, paikalle jämähtäessäni tunnen vaativat potkut ja tönäisyt: " Hei tönö, liikkeelle!".

Painoa on nyt alkanut kertyä, viime neuvolassa 4,5 kiloa raskauden alusta laskien, mutta epäilen että ensi viikon neuvolassa voi olla mennyt jo viiden-kuuden kilon raja rikki. Hiljaisena tavoitteenahan oli pysyä alle sadan kilon, mutta ei nyt sentään hinnalla millä hyvänsä. Ilmiselvää kun kuitenkin on, että vauva mahassa kasvaa ja minä pienenen. Kätevää!

Hengitysvaikeudet, helposti hengästyminen ja tappava kuorsaus ovat myös nyt loppuraskaudesta ilmenneitä vaivoja. Mies-reppana ei saa aamuyöstä nukuttua kun herää kuuntelemaan korinaani. Onneksi (tai ainakin miehen onneksi) mie olen taas alkanut kärsiä unettomista öistä. Lähinnä närästyksen takia, kun en tyhmä osaa pysyä kahvista erossa. Kahviaddikti :P

Tänään olisi pienimuotoiset pikkujoulut, pitää kohta taapertaa vaatekaapille etsimään housuja, joiden kanssa uskaltaa jotain syödäkin.... Pirtsakkaa tiistaita!

Laskeskelin tuossa äsken, että laskettuun aikaan on vielä päiviä sata ja rapiat, ja meidän maistraattivihkimiseen reilut kaksi kuukautta. Jänniä aikoja edessä. Mukselo muksii masussa minkä kerkiää, taitaa sitäkin jo jännittää :D

Josko vaikka viikon päästä jo saisi sovittua treffit kummipojan vanhempien kanssa ja haettua kotiin kaikenlaista ihanaa vauvakamaa. Mihin ne tänne meidän täyteen buukattuun kämppään mahtuu, on hyvä kysymys sinänsä, mutta kyllä ne aina jonnein menee. Heitetään sitten vaikka jtn turhaa menemään jos ei muuten.

Turhaa tavaraa ihmisellä on kyllä niin paljon, mutta onneksi olen tässä syksyn aikana kunnostautunut siivoamalla kaappeja ja heittämällä roipetta kylmästi kaatopaikalle ja kirpparille. Ja onneksi tuo häihin liittyvä sälä on kaappien täytteenä vain väliaikaista.

Sokerirasituskokeessa kävin jokunen aika takaperin ja siellä todettiin paastosokerin olevan hieman kohollaan. Tällä viikolla olisi neuvola, hieman kauhulla ja jännityksellä odottelen, että millaiselle pupukuurille mahdan joutua. Arvot eivät onneksi ole paljoa kohollaan, eli makean välttely ja ruokarytmi voisivat pelastaa paljon. Mutta miksi se on niin vaikeaa? Jotenkin päivät vaan kuluvat ja huomaan iltapäivästä syöneeni aamiaisen ja seuraavaksi on vuorossa päivällinen. Suuria annoksia en onneksi pysty syömään, painoa tullut lisää raskauden alusta +2-3 kg. Mikä on tällaiselle tuhdille tytölle ihan hyvä. Muutenkin onneksi tuo paino tuntuu kertyvän mahan seudulle. Koen oloni muumimaiseksi: alaosa levenee ja yläosa kapenee.

Maha on onneksi pysynyt myös vielä suhteellisen pienenä, kauhulla odottelen että milloin potti räjähtää. Nyt olen pystynyt vielä aika hyvin liikkumaan, joskus vähän nippaa mahasta koiran kanssa lenkkeillessä ja kumartelu on vähän vaivalloista. Samoin viimeviikkoisella venyttelytunnilla tunsin itseni lähinnä norsuksi :P

Mutta näillä mennään. Vauvaa ja häitä odotellen, syksystä nautiskellen :)

Aurinkoisia syyspäiviä!

Tähän asti olen venyttänyt tukisukkien ostamista, nyt on alkanut nilkkoja turvottaa ja jalkoja särkeä niin vimmatusti et tänään kävin paikallisessa s-marketissa hakemassa jonninlaiset tukisukat. Heti tuntuu et jalat on kepeemmät. Jos tarvis ni sit myöhemmin hommaan vähän tuhdimpaa tekoa olevat tukisukkikset. Selkä/mahatukivyö on varmaan myös myöhemmin hankintalistalla.

Onneksi muuten nuo satsaukset vauvaan on aika vähäisiä, kun saadaan sukulaisilta paljon käytettynä. Vakuutuksen kävin varaamassa, turvaa vauvalle <3

Nyt ois kai lähettävä taas touhuilemaan, kun mukselokin lakkasi hetkeksi muksimasta :)

Vauveli keksi eilen potkimisen, ja tänään se onkin  sitten potkinut miuta vallan vimmatusti. Aina kun vähän heittäydyn lepoon ni maha-asukki antaa tujuvan potkun, et mokomakin laiskuri. Ai kamalaa, jos ei saa seuraavaan 4 kk levätä yhtään :D

Koiran kanssa ollaan nautittu syyspäivistä lenkkeillen, ja niiden lisäksi kävin viime viikolle vesi- ja mammajumpassa. Mukavia lajeja molemmat, ja niitä aioin tämän syyskauden jatkaa niin kauan kun vaan jaksamista riittää.

Kohta pitäisi kai tuo koiruus herätellä päiväunilta ja lähteä käymään lenksulla. Illalla sitten kaverin kanssa kaffelle, toivotaan et maha-asukki ei hirveästi protestoi paikallaan istuskelua :D

Huomen pitäis vielä käydä töissä kääntymässä mut taidan sen jälkeen tehdä saman kuin tänään: lenkkirytkyt niskaan, koira mukaan ja metsään sekä pellolle katsomaan koiran iloa. Lenkiltä tuli mukana roppakaupalla iloa ja mielenrauhaa. Kyllä kaikki jotenkin järjestyy.

Ihanaa kun pahin pahoinvointi ja kohdun kasvukivut ovat tältä erää ohi, pääsee liikkeelle. Miulle tuo liikunta on niin suuri tekijä mielenterveyden kannalta. Ja muutenkin, mie olen syksyihmisiä, pieni kirpeys ilmassa vaan ilostuttaa mieltä, samoin kaikki syksyn värit.

Raskausviikkoja on kasassa nyt  19+1, ensi viikolla olisi rakenneultra. Liikkeet on vauvelilla vielä aika hentoja, niitä saa kuulostella todella tarkkaan, mutta on niitä kuitenkin. Maha kasvaa ja nousee. Alkaa muistuttaa strutsinmunaa :D

Ruokaan on raskauden aikana tullut ihan erilainen suhtautuminen. Ruoka on vaan polttoainetta, mitään kummempia mielitekoja ei ole. Nälkä ajaa syömään, liika napostelu on jäänyt. Paino on pysynyt aika tasaisesti 92-93 kilon paikkeilla, eli ei ole noussut eikä laskenut. Ihan hyvä, kun sitä painoa varmaan vielä kertynee, tai mistä minä tiedän. Oma äiti vaan laihtui allekirjoittanutta odottaessa.

Alkaisi kai olla kohta tankkaustauko, ruokaa kitusiin, sit vähän lepiä ja illalla vesijumpalle taas ekaa kertaa tänä syksynä. Uusi uikkarikin piti ostaa kun maha ei vanhaan mahtunut :)

Hyvää alkanutta syksyä!