Ajattelin tulla taas kuulumisia kirjaamaan, vaikka ei tässä nyt hurraamista ole. Kesäkuusta asti riehunut "mikä lie äänen vievä tauti" on suorastaan lamaannuttanut miut. Liikuntaa ei oikein uskalla ajatellakana, kun hikeä puskee ja astma oireilee. Toivottavasti tänään otetuista verikokeista selviää jotain.

Alkaa vähitellen ahdistaa kun kesä on kukkeimmillaan ja ei pääse liikkumaan. Ruokavalioon perustuva laihdutus kun ei minulla toimi. Liikunta sen sijaan toimii minulla positiivisena kierteenä: kun liikkuu, on parempi mieli ja kun on parempi mieli niin ei tee niin paljoa mieli herkkuja. Eli väkistenkin laihtuu. Nyt kipeänä tuppaa mieli painumaan maahan ja tekee mieli kaikenlaista. Plus saikulla on liikaa aikaa shoppailla.. Ostin tänään tosin jotain nutrilett-pirtelöitä, josko ne vähän auttaisivat makeanhimoon.

Koiranpentua ootellaan edelleen, nyt se on jo syntynyt, ja haetaan kotiin reilun kuukauden kuluttua. Ai kun kivaa... Alkaa koiravauvakuume nousta pahasti pintaan...

Vaatekaupoillakin on tullut näin kesäale-aikaan käytyä. Ainoastaan toteamassa, että ne menetetyt kahdeksisen kiloa ei auta miun vaatepulmiin. Paitoja löytyy joka lähtöön, osasta menee jopa koko M. Housuissa koot loppuu yleisemmissä vaatekaupoissa kokoon 44-46. Pökät menee muuten jalkaan mutta tuo henmetin pallomaha tursottaa niin ettei vetoketjua tarvi unelmoidakaan laittaa kiinni. Ja sama ongelma hameiden kanssa. Olen siis keholtani eriparia. Yläosa 42-46 ja alaosa 46-50. Ahdistus.

Mutta periksi ei anneta. Kyllä tän sairastelukierteen on joskus loputtava. Sitten alkaa taas liikunta, ensin hissukseen ja sitten reippaammin.  Viitisen kiloa jos tänä vuonna vielä saisi pudotettua. Sen piti olla kyllä kesän tavoite, mutta olosuhteet muuttuu. Ja kai hyvä niin ettei elämä mene kuin raiteilla.

Viikonjatkoja!