ja niin on meidän koiranpentukin. Tuossa se nukkuu omalla pedillään ja näkee unia, sätkii ja haukkuu. Ihana ja toisinaan myös vihastuttava olento. Tänään ollaan vietetty koiruuden kanssa laatuaikaa kahdestaan, isäntä lähti rallia katselemaan, tai mitä lie pöriseviä vekottimia. Me ollaan koiran kanssa otettu jo yhteen ja sylitelty ja nautittu auriingosta. Ihmeellistä miten olento voi leimaantua vahvasti vain muutamassa päivässä. Johtunee siitä, että hakumatka oli kohtuullisen pitkä ja koiruus nukkui suurimman osan matkasta minun sylissäni auton takapenkillä. Nyt se on oikea mamin pullamössöpoika :D

Se, että elämään on tullut lisää sisältöä, näkyy vain positiivisesti. Karvainen kaveri pitää huolen siitä etten aamulla nuku liian pitkään (ja yölläkin parin tunnin pätkissä, kun hän käy pyytämässä pissille), joka johtaa taas siihen, ettei illallakaan jaksa kukkua. Vihdoinkin jotain rytmiä elämään. Opiskelut alkavat taas tiistaina ja niiden myötä myös päämäärätietoisempi kuntoilu: kuntosali & uiminen+vesijuoksu olisi tarkoitus ottaa viikko-ohjelmaan. Katsotaan miten tuo koiruus selviää eroahdistuksestaan, kun mamma juoksee jumpassa.

Niin ja paino oli tänä aamuna taas alle 101 kilon: 100,9. Ryhdistäytminen ja syömisten tarkempi säännöstely sekä ruoan huolellisempi pureskelu voivat tehdä ihmeitä. Samoiten iltasyömisen olen itseltäni kieltänyt. Josko näillä eväin mentäisiin kohti ensi kesää ja 90 kiloa.

Minä olen kyllä ehdottomasti syysihminen, se ikään kuin herättää minut henkiin. Koiran myötä tulee taas ulkoiltua enemmän ajatuksella (pakkotahtisen hikilenkin sijaan), joten eiköhän luvassa ole ihania syyspäiviä!