...onneksi eivät turhaan. Rv 26 meneillään tällä hetkellä ja pesänrakennusbuumi kuumenee. Viime viikkoina olen saanut itseni jo kiinni ihastelemasta pikkuruisia vauvanvaatteita. Vielä olen kuitenkin malttanut mieleni ja ollut ostamatta mitään. Saadaan kuitenkin paljon vaatetta ym kummipoikani jäljiltä. Tänään kyllä taidan tehdä poikkeuksen ja käydä ostamassa yhden iki-ihanan bodyn. Ompahan sitten jotain hypisteltävää!

Laskeskelin tuossa äsken, että laskettuun aikaan on vielä päiviä sata ja rapiat, ja meidän maistraattivihkimiseen reilut kaksi kuukautta. Jänniä aikoja edessä. Mukselo muksii masussa minkä kerkiää, taitaa sitäkin jo jännittää :D

Josko vaikka viikon päästä jo saisi sovittua treffit kummipojan vanhempien kanssa ja haettua kotiin kaikenlaista ihanaa vauvakamaa. Mihin ne tänne meidän täyteen buukattuun kämppään mahtuu, on hyvä kysymys sinänsä, mutta kyllä ne aina jonnein menee. Heitetään sitten vaikka jtn turhaa menemään jos ei muuten.

Turhaa tavaraa ihmisellä on kyllä niin paljon, mutta onneksi olen tässä syksyn aikana kunnostautunut siivoamalla kaappeja ja heittämällä roipetta kylmästi kaatopaikalle ja kirpparille. Ja onneksi tuo häihin liittyvä sälä on kaappien täytteenä vain väliaikaista.

Sokerirasituskokeessa kävin jokunen aika takaperin ja siellä todettiin paastosokerin olevan hieman kohollaan. Tällä viikolla olisi neuvola, hieman kauhulla ja jännityksellä odottelen, että millaiselle pupukuurille mahdan joutua. Arvot eivät onneksi ole paljoa kohollaan, eli makean välttely ja ruokarytmi voisivat pelastaa paljon. Mutta miksi se on niin vaikeaa? Jotenkin päivät vaan kuluvat ja huomaan iltapäivästä syöneeni aamiaisen ja seuraavaksi on vuorossa päivällinen. Suuria annoksia en onneksi pysty syömään, painoa tullut lisää raskauden alusta +2-3 kg. Mikä on tällaiselle tuhdille tytölle ihan hyvä. Muutenkin onneksi tuo paino tuntuu kertyvän mahan seudulle. Koen oloni muumimaiseksi: alaosa levenee ja yläosa kapenee.

Maha on onneksi pysynyt myös vielä suhteellisen pienenä, kauhulla odottelen että milloin potti räjähtää. Nyt olen pystynyt vielä aika hyvin liikkumaan, joskus vähän nippaa mahasta koiran kanssa lenkkeillessä ja kumartelu on vähän vaivalloista. Samoin viimeviikkoisella venyttelytunnilla tunsin itseni lähinnä norsuksi :P

Mutta näillä mennään. Vauvaa ja häitä odotellen, syksystä nautiskellen :)

Aurinkoisia syyspäiviä!