Heippa hei!

Blogissa on ollut taas jonkin aikaa hiljaista. On ollut ulkomaanmatkaa ja ankaraa työputkea. Nyt työputken katkaisi puhetyöläisen äänen menetys. Nyt sitten ollaan pari päivää hiljaista tyttöä.  Mutta siis, elämäntaparempan edistymisestä piti raportoimani. Painon suhteen ollaan aika samoissa keikuttu nyt pari kuukautta. Joka päivä kuitenkin tulee pieniä voittoja ja ahaa-elämyksiä. Makeaa tekee edelleenkin mieli, mutta yleensä pienempi määrä kaikenlaista riittää. Eilen esimerkiksi teki ihan tiukkaa syödä magnum-jäätelöpuikko pois, kotiin ostetut minijäätelöpuikot tuntuvat ihan sopivan kokoisilta.

Ruoka-annokset ovat pienentyneet ja turha napostelu myös. Patrik Borgin metodein tämä on kai sitä rentoa painonhallintaa. Tuloksiakin varmaan tulisi enempi, jos jaksaisi tai ehtisi liikkumaan. Noh, siihen tulee ehkä muutos. Eilen varattiin koiranpentu, saa nähdä tuleeko se paras personal trainer meille tuossa syksyllä. Itse olen melko lailla ulkoilmaihminen, mutta yksin on tylsä lähteä. Koiran kanssa varmasti tulee etenkin kesällä viihdyttyä ulkona pitkiäkin aikoja.

Viime kesänä ahdistaneiden vaatteiden kanssa olen kokenut parhaat ilon hetket, nehän jopa mahtuvat päälle! Niiden kaukana häämöttävien 42-kokoisten farkkujen esiasteeksi ostin ihanan lilan mekon, joka vaatisi noin -5 kiloa tai muutamia senttejä vyötäröltä näyttääkseen hyvältä. Mahtuu päälle jo nyt, mutta hieman väljyyttä saisi olla. Siihen olisi tarkoitus ennättää kaverin syksyisten häiden varjolla. On varmaan kaunein mekko mitä miulla on koskaan ollut, ja ihan paikallisesta halpahallista :P

Itse pidän kyllä jonkinlaisena voittona jo sitä että olen pysynyt samassa painossa parisen kuukautta. Tasapainottelu kai tekee hyvää ja se, että saa totutella uuteen kehoon pienissä erissä. Ei tule toistettua samoja virheitä eli laihduttua liian äkkiä ja lihottua takaisin saman tien.

Nyt taidan painua television puutarhaohjelmien pariin. Jotenkin on tämä äänetön aika saatava kulumaan :D