Vihdoinkin tänä syksynä otin itseäni niskasta kiinni ja kävin ilmoittautumassa paikalliseen jumppaseuraan mukaan. Tällä viikolla en vielä mihinkään liikuntoihin kerkiä mukaan, mutta ensi viikolla sitten. Heti maanantaina jumppaamaan. Jänskättää. Tiistaina sitten olisi kuntosalia ja vesijumppaa. Muuten vapaata liikuntaa kotona wiin ja tanssimaton sekä ulkona koiran kanssa. Kävelyä kouluun noin 40 min kaksi kertaa viikossa. Hyvä tulee. 

En ole pahemmin koskaan ryhmäliikunnasta välittänyt, mutta josko sitä kautta saisi tuttavia ja liikuntakipinän. Liikkuvainenhan olen aina ollut, mutta en mikään hikijumppaaja. Olisi vaan ihana olla liikunnallinen, hoikka ja lihaksikas. Niin kuin silloin joskus kun tämän lastin onnistuin viimeeksi pudottamaa. Oli aivan voittajafiilis... Miksiköhän sitä on niin helppo repsahtaa??

Paino taas jumii, mutta josko liikunnan lisääminen auttaisi. Koiran kanssa puuhastellessa on huomannut, että nivelet joutuu koville, eli kai olisi ihan terveyssyistäkin jo laihduttava. Polvet ne on krempannut ennekin, mutta apukeinojahan on vain yksi - laihduttaa. Sitä odotellessa särkylääkettä kuuriluontoisesti ja kylmävoidetta...

Syömisetkin taas on sitä sun tätä, joskus terveellisesti, useimmiten ei. Mutta luotetaan siihen mainostettuun positiiviseen kierteeseen: kun saa liikunnalla hyvän olon, niin ei tarvitse hakea lohtua ruoasta.