Huh kun aika kuluukin nopsaan. Raskaus alkaa olla aika lopputaipaleella, tarkasteli sitä miten tahansa. Kuuden viikon kuluttua syntyessään muksu on täysiaikainen, mutta saattaahan tässä ensisynnyttäjällä vierähtää viikkoja vielä se 12 viikkoakin.

Maha on  nyt todellakin nopean kasvun tiellä. Pari viikkoa sitten kaveriporukalla saunottaessa tytöt totesivat ettei voisi mistään arvata miun olevan 7 kuukaudella raskaana. No, nyt se maha kyllä näkyy. Ja tuntuu. Närästys, huonosti nukutut yöt ja kamala kömpelyys ovat ilonani. Siltikin olen jo ajatellut haikeudella aikaa kun mahassa ei enää möyryäkään kukaan. Nyt miulla on seuralainen aina mukanani, ja vaatii aika vähäistä hoitoa: vähän ruokaa, taputtelua ja liikkeessä olemista. Masuasukki on tyytyväinen kun liikutaan, paikalle jämähtäessäni tunnen vaativat potkut ja tönäisyt: " Hei tönö, liikkeelle!".

Painoa on nyt alkanut kertyä, viime neuvolassa 4,5 kiloa raskauden alusta laskien, mutta epäilen että ensi viikon neuvolassa voi olla mennyt jo viiden-kuuden kilon raja rikki. Hiljaisena tavoitteenahan oli pysyä alle sadan kilon, mutta ei nyt sentään hinnalla millä hyvänsä. Ilmiselvää kun kuitenkin on, että vauva mahassa kasvaa ja minä pienenen. Kätevää!

Hengitysvaikeudet, helposti hengästyminen ja tappava kuorsaus ovat myös nyt loppuraskaudesta ilmenneitä vaivoja. Mies-reppana ei saa aamuyöstä nukuttua kun herää kuuntelemaan korinaani. Onneksi (tai ainakin miehen onneksi) mie olen taas alkanut kärsiä unettomista öistä. Lähinnä närästyksen takia, kun en tyhmä osaa pysyä kahvista erossa. Kahviaddikti :P

Tänään olisi pienimuotoiset pikkujoulut, pitää kohta taapertaa vaatekaapille etsimään housuja, joiden kanssa uskaltaa jotain syödäkin.... Pirtsakkaa tiistaita!