tulimpa sit eilen irtisanotuksi. On sanoinkuvaamattoman tyhjä olo. Uskoin saavani tehdä määräaikaisen sopparini äippäloman alkuun saakka, mut hupsis. No, elämä on.

Huomen pitäis vielä käydä töissä kääntymässä mut taidan sen jälkeen tehdä saman kuin tänään: lenkkirytkyt niskaan, koira mukaan ja metsään sekä pellolle katsomaan koiran iloa. Lenkiltä tuli mukana roppakaupalla iloa ja mielenrauhaa. Kyllä kaikki jotenkin järjestyy.

Ihanaa kun pahin pahoinvointi ja kohdun kasvukivut ovat tältä erää ohi, pääsee liikkeelle. Miulle tuo liikunta on niin suuri tekijä mielenterveyden kannalta. Ja muutenkin, mie olen syksyihmisiä, pieni kirpeys ilmassa vaan ilostuttaa mieltä, samoin kaikki syksyn värit.

Raskausviikkoja on kasassa nyt  19+1, ensi viikolla olisi rakenneultra. Liikkeet on vauvelilla vielä aika hentoja, niitä saa kuulostella todella tarkkaan, mutta on niitä kuitenkin. Maha kasvaa ja nousee. Alkaa muistuttaa strutsinmunaa :D

Ruokaan on raskauden aikana tullut ihan erilainen suhtautuminen. Ruoka on vaan polttoainetta, mitään kummempia mielitekoja ei ole. Nälkä ajaa syömään, liika napostelu on jäänyt. Paino on pysynyt aika tasaisesti 92-93 kilon paikkeilla, eli ei ole noussut eikä laskenut. Ihan hyvä, kun sitä painoa varmaan vielä kertynee, tai mistä minä tiedän. Oma äiti vaan laihtui allekirjoittanutta odottaessa.

Alkaisi kai olla kohta tankkaustauko, ruokaa kitusiin, sit vähän lepiä ja illalla vesijumpalle taas ekaa kertaa tänä syksynä. Uusi uikkarikin piti ostaa kun maha ei vanhaan mahtunut :)

Hyvää alkanutta syksyä!